SPEEDWAY.FI

Joonas Kylmäkorven haastattelu
14.10.2010 - Speedwaysanomat

Vuoden 2010 maaradan maailmanmestaruus ratkeamassa kun Joonas Kylmäkorpi pitää Theo Pijperin takanaan erässä kolme kauden viimeisessä osakilpailussa. Kuva: Tomi Nevanperä

Joonas Kylmäkorpi ajoi maaradan maailmanmestaruuteen Tšekin Marianske Laznessa ajetussa MM-sarjan päätösosakilpailussa. 15 vuotta sitten ensimmäisen kerran pidempää ovaalia ajanut Kylmäkorpi kirkasti vuosien 2006 ja 2007 hopeat nyt siis mestaruudeksi. Viimeiseen osakilpailuun lähdettäessä seitsemän pistettä oli asetettu tavoite, sillä muiden kuljettajien suorituksista huolimatta se riittäisi mestaruuteen joka tapauksessa. Kylmäkorpi avasi kilpailunsa kolmossijalla ennen pahinta kilpakumppaniaan Theo Pijperia. Se tarkoitti samalla, että yksi vaivainen piste toisesta erästä sinetöisi hänet vuoden 2010 maaradan maailmanmestariksi. Kylmäkorpi otti erästä viisi toisen kolmossijan ja suomalaisjuhlat katsomossa saivat alkaa. Semifinaalipaikka jäi tällä kertaa eräsijoitusten perusteella saavuttamatta, mutta sillä ei ollut enää mitään väliä. Se mitä kaikista eniten haluttiin ja kaudesta oli lähdetty hakemaan, oli jo taskussa: henkilökohtainen maaradan maailmanmestaruus 2010.

Tuore maailmanmestari kertoo tunnelmistaan seuraavasti: ”Kun haave on ollut pikkupojasta asti voittaa jotain tällaista, niin onhan tämä todella hienoa. Ensimmäisen maaratapyöräni hankin vuonna 1996 ja ajoin pari kautta. Lopetin kuitenkin välillä tehdäkseni paluun joitain vuosia myöhemmin. Kaikki kyselee nyt, että miltä tämä tuntuu eikä minulla ole oikein antaa hyvää vastausta. Se on jonkinlainen sekoitus jännitystä, ihmetystä, tyytyväisyyttä mutta sitten lopulta pää on kuitenkin ihan tyhjä. Siis aivan tyhjä. Viimeinen osakilpailu käytännössä loppui osaltani, kun mestaruus varmistui. MM-sarja on kovatasoinen ja jokaiseen kilpailuun tein kovasti töitä paitsi pyörien ja oman fysiikan suhteen, myös keskittymiseni kanssa. Joten kun tajusin että kultaa tulee, oli minulla vaikeuksia pitää ajatuksia kasassa. Ajoin sitten loput eräni ilman paineita. Pitkin kautta olin ollut pistejohdossa ja moni oli jo aiemmin valmis antamaan mestaruuden minulle. Tajusin kuitenkin itse, että mitä tahansa voi tapahtua, sen on historiakin näyttänyt. Keskityin tekemään parhaani koko ajan, sillä et voi kuitenkaan voittaa mestaruutta ajatuksissasi ennen kuin olet tehnyt sen radalla. Kun se sitten lopulta tuli, oli tunne aivan uskomaton.”

Kuten Speedwaysanomissa aiemmin kesällä kerrottiin, on Kylmäkorven viime kausia vaivanneet loukkaantumiset. Loukkaantumiset joihin johtaneissa tilanteissa hän itse on ollut kaiken lisäksi se syytön osapuoli. Pieni tauko ajamiseen tuli tänäkin keväänä, mutta onneksi ei kuitenkaan katkenneiden luiden takia, vaan sitkeän flunssan. Siksi mestaruus maistuukin todella hyvälle, vaikka monivuotinen kilpakumppani Gerd Riss kaatuikin itsensä ulos MM-taistelusta menneellä kaudella. Kylmäkorpi jatkaa: ”Riss mukana tai ei, olisin voittanut joka tapauksessa. Olisi se varmasti ollut hivenen vaikeampaa, mutta olin tällä kaudella riittävän hyvä ja olisin voittanut maailmanmestaruuden joka tapauksessa. Parina aiempana vuotena se olen ollut minä joka on kärsinyt loukkaantumisista, mutta tiesin tällä kaudella olevani riittävän hyvä ottaakseni voiton. Ensi kaudella olemme molemmat jälleen samalla viivalla, joten silloin päästään katsomaan kumpi meistä on lopulta parempi. Toivottavasti hän parantuu nopeasti, sillä tapahtunut oli pettymys myös minulle. Laulun sanoja mukaillen show jatkuu ja toisen mukaan voittaja korjaa potin. Juuri niin se menee. Kaksi aikaisemmin saavuttamaani hopeamitalia eivät riittäneet minulle. Vaikka niiden pettymysten ja loukkaantumisten jälkeen oli vaikea nousta vielä kerran mukaan taisteluun, voin nyt sanoa kaiken olleen todellakin vaivan arvoista.”

Muutama vuosi sitten Speedwaysanomat hieman hätiköiden uutisoi Kylmäkorven kutsusta itsenäisyyspäivän vastaanotolle presidentin linnaan. Nyt on oivallinen hetki hätiköidä asian suhteen uudelleen. Kylmäkorpi itse kertoo: ”Kansainvälisen liiton palkintojen jakoa odotan innolla. Pääsen istumaan Valentino Rossin ja Tomasz Gollobin kaltaisten suuruuksien seuraksi, en malta odottaa. Siitä tulee varmasti hieno ilta. Uskon nyt näyttöjen riittävän myös kutsuun tapaamiseen Suomen presidentin kanssa. Edellisestä maaradan maailmanmestaruudesta kun on kulunut jo riittävän pitkä aika. Sen voitti Timo Laine vuonna 1961, siis melkein 50 vuotta. Michael Schumacher on sanonut, että voittajan saamat kukat kuuluvat useampaan vaasiin ja allekirjoitan sen täysin. Haluankin kiittää erityisesti Chris Geeriä ja Paul Knottia jotka ovat tehneet menneellä kaudella kovan työn tämän menestyksen eteen. Gerhard Marcel on tehnyt minulle tällä kaudella todelliset rakettimoottorit GM:n aihioista, jotka olen tehtaalta käyttööni MM-sarjaan saanut. Koko kauden aikana en keskeyttänyt yhtään erää MM-sarjassa, joten se kertoo kaiken siitä, kuinka hyvää työtä mainittu kolmikko on kauden aikana tehnyt. Kiitos tästä menestyksestä kuuluu myös kaikille suomalaisille lajissa mukana olleille ja edelleen oleville, jotka minua ovat urani aikana tukeneet ja eteenpäin auttaneet. Tällä kaudella mukana on ollut auttamassa myös Jouni Seppänen, jonka haluan erikseen nyt mainita.”

Pieni epäonni vei Kylmäkorven mahdollisuudet haastaa muut paikasta speedwayn MM-sarjassa 2009. 2010 mahdollisuudet vei kansainvälinen liitto kalenteriratkaisujensa kanssa. Ensi kaudella Kylmäkorvella on mahdollisuus tavoitella unelmaansa myös speedwayssa.

Mestaruusjuhlat Tšekissä jäivät kilpailua seuraamaan tulleiden suomalaisten hoidettavaksi, sillä Kylmäkorpi ajoi seuraavana päivänä kilpaa Puolan 1. divisioonassa. Ensimmäisen maailmanmestaruutensa voittaneena Kylmäkorpi ei kuitenkaan myönnä, että nälkä speedwayn puolella vastaavaan saavutukseen olisi nyt pienempi. Päinvastoin: ”Nyt saavutettu mestaruus ei syö millään tapaa nälkääni speedwayn puolella. Olen ajanut tavoitteeni mukaisesti tänä vuonna ehjän kauden useamman maan sarjassa ja kerännyt pisteitä itseäni tyydyttävän määrän. Kun katsoo minkälaisia kuljettajia on tänä ja viime kaudella SGP-karsinnoista itsensä läpi ajanut, koen oman paikkani speedwayn MM-sarjassa täysin realistisena tavoitteena. Siihen tarvitaan tietysti toinen onnistunut kausi perään, mutta lisäksi pitää pari astetta omaa tasoa nostaa. Vaikka maaradan maailmanmestaruus ei tule muuttamaan kuvioitani speedwayssa, se varmasti poikii tarjouksia ensi kaudella maaratakilpailuihin ympäri Eurooppaa. Maaradalla on kuitenkin jääty palkkioissa speedwaysta jälkeen, joten en tiedä vielä kuinka pääsen kilpailuja ajamaan. Kilpaa ajaminen on minun työtäni ja siitä saan palkkani. En osaa vielä edes sanoa kuinka paljon mennyt MM-sarja minulle maksoi, mutta pyörien hankkimisen lisäksi kilpailukohtainen kulu liikkuu jossain 5000 euron tietämillä. Siihen on laskettu mukaan kahden pyörän kuluminen moottorihuoltoineen ja renkaineen. Jos samalla kalustolla lähtee ajamaan avoimia tai kutsukilpailuja, pitää korvauksenkin olla suhteessa kohtuullinen. Olen valmis ajamaan enemmänkin maarataa, mutta kuten sanoin, on tämä samalla minun työ.”

Julkaistu Speedwaysanomissa 8-9/2010. Teksti: Sandra Rakiej / Petteri Pohjola.

(14.10.2010 Speedwaysanomat)